Vapaus on tärkein arvoni – sekä elämäntapa

Oletko usein istunut työpöytäsi ääressä ja huokaissut: “Tämä ei voi olla ainoa tapa elää.”? Silloin ehkä tiedät, mistä puhun. Minulle vapaus ei ole ollut koskaan pelkkä haave tai kliseinen iskulause. Se on ollut syvään juurtunut arvo, joka on kulkenut mukanani nuoresta asti.

Silti minulla kesti vuosia, ennen kuin todella uskalsin elää sen todeksi.

Rohkeuden reunalta pudotus

Pitkään uskoin, että vapaus on jotain, joka kuuluu muille. Niille, joilla on enemmän rahaa, kontakteja, osaamista tai yksinkertaisesti uskallusta.

Olinhan minäkin toki ollut rohkea ja heittäytynyt yrittäjäksi – kaksikin kertaa. Ensin haaveilin vapauden tulevan vaurastumisen myötä ja kokeilin siipiäni kuntosali- ja kampaamoyrittäjänä.

Loin silloisen puolisoni kanssa täysin nollasta ison kuntosaliyrityksen pienelle paikkakunnalle. No… ei tullut suurta vaurautta – vain velkaa, uupumus ja väsymys koko yrittäjyyteen.

Yrittäjän vapaus hautautui nopeasti aamusta iltaan venyvien työpäivien alle. Hyvinvointikeskusyrittäjän oma hyvinvointi unohtui, kun perfektionistinen luonteeni halusi hoitaa ihan kaiken itse isojen tilojen siivouksesta markkinointiin ja asiakaspalveluun.

Perfektionismi päättyi pettymykseen

Lopulta myimme yrityksen ja lähdin toteuttamaan toista suurta unelmaani - hyppäsin pois oravanpyörästä ja muutin Espanjan aurinkoon. Palkkatyö toi takaisin vapaa-ajan ja erilaisen vapauden. Etenin kivasti urallani ja tykkäsin myyntivalmentajan työstäni asiakaspalvelutiimissä. Sain kaipaamaani kiitosta, eikä ihme - tein aina enemmän kuin pyydettiin ja paremmin kuin odotettiin.

Vuosien kuluttua kuulin kuitenkin lauseen, joka oli kuin jääpala niskassa: “Olet korvaamattoman hyvä siinä, mitä teet. Sen vuoksi emme voi sinua ylentää.” Se särki jotakin sisältäni ja ajoi jälleen burn outtiin.

Tiimiläiseni totuttelivat covidin lamauttamassa yhteiskunnassa etätöihin ja valittivat kodin muuttuneen vankilaksi, kun minä nautin ulkonaliikkumiskiellon tuomasta nurinkurisesta vapauden tunteesta sairaslomallani. Vihdoin en voi suorittaa mitään.

Voin vain tehdä psykologin opettamia hengitysharjoituksia ja rentoutua Netflixiä ja Instagramia selaten. Ja sieltä somesta syttyi kipinä mieleeni kytemään diginomadin elämästä, vanlifesta ja täydellisestä vapaudesta.

Toivuttuani laitoin itseni etusijalle ja perustin jälleen oman yrityksen. Ajattelin oman intohimoni muuttamisen työkseni tuovan tyydytyksen vapauden kaipuuseeni. Ryhdyin järjestämään vaellusretkiä Andalusian luontoon. Mutta toisin kävi.

Kuvittele nyt…

Introvertti ja erityisherkkä luonnon rauhasta nauttija kaiket päivät patikkapoluilla juttelemassa taukoamatta asiakkaiden kanssa. Ei ehkä sittenkään paras ideani!

Päätin pitää rakkaan harrastuksen vain omana ilonani ja mennä vihdoin kohti haaveilemaani TÄYDELLISTÄ VAPAUTTA.

Unelmasta suunta

Aika oli kypsä ajatukselle vanlifesta – elämästä retkeilyautossa, matkalla, jatkuvasti liikkeessä, mutta silti läsnä. Se ei ollut hetken päähänpisto vaan selkeä visio. Ja niin kuin minulla usein käy, kun jokin alkaa tuntua oikealta, alan kulkea sitä kohti.

Opiskelin copywriteriksi ja yhdistin uuden osaamiseni aiempaan kokemukseeni kirjoittamisesta, asiakaspalvelusta ja myynnistä. Kuljin määrätietoisesti ja uskomattoman rohkeasti kohti unelmaani.

Ihana copywriter-opettajamme Saara antoi meille portfolio-kurssillamme tehtävän: Meidän tuli kirjoittaa kirje itsellemme, johon kerromme, missä näemme itsemme vuoden kuluttua. Sitten sinetöimme sen kirjekuoreen, jonka päälle kirjoitimme: ”Oma unelma. Saa avata 28.10.2023.”

Arvaa liikutuinko onnen kyyneliin, kun sen vuotta myöhemmin avasin? Vihdoin unelmani vapaudesta oli todellakin tullut todeksi.

Ei loman kaipuuta – vaan arjen keveyttä

Minulle vapaus ei tarkoita laiskottelua tai jatkuvaa lomailua. Se tarkoittaa mahdollisuutta valita. Voin itse päättää, missä olen, milloin työskentelen ja miten rytmitän päiväni. En kaipaa lomaa, koska elämäni ei enää ole jakautunut “työhön” ja “vapaaseen” – kaikki on samaa virtaa. Siinä virrassa on tilaa pysähtymiselle, vaelluksille, seikkailuille ja hengittämiselle.

Tiedän, ettei tämä polku ole jokaiselle. Mutta tiedän myös, että moni haaveilee kevyemmästä arjesta. Ja monelle pienyrittäjälle juuri vapaus oli syy lähteä tälle matkalle.

Ulkoistaminen ei ole luovuttamista – vaan itsensä rakastamista

Tiedätkö, mikä oli yksi tärkeimmistä oivalluksistani tällä matkallani? Se, että en ole superihminen enkä täydellinen. En enää halua yrittää tehdä kaikkea yksin tai täydellisesti – ja ennen kaikkea: minun ei tarvitse. Tiedän, että olen hyvä omalla osaamisalueellani ja se riittää. Haluan kehittyä jatkuvasti ja oppia lisää, mutta minun ei tarvitse olla kaikista paras. Olen riittävän täydellinen omille asiakkailleni ja opin virheistäni.

Sen vuoksi muistutan nyt sinua: et ole yksin.

Jos tunnet, että päiväsi täyttyvät jatkuvasta suorittamisesta ja rutiinitehtävistä, jotka vievät energiaa siitä työstä, missä olet parhaimmillasi – relaa vähän ja delegoi. Ulkoista ja vapauta aikaasi perheelle, harrastuksille, metsäpoluille tai vaikka vain sille, että saat nukkua hieman pidempään.

Hyvinvoiva yrittäjä on luovempi, iloisempi ja menestyvämpi. Sinä ansaitset arjen, jossa on enemmän ilmaa hengittää.

Uskalla kulkea omaa polkuasi

Unelmien ei tarvitse olla massiivisia tai kaikkia koskettavia. Riittää, että ne ovat sinun.

Ehkä sinun vapautesi ei löydy reissuelämästä pakettiautossa, vaan rauhallisista aamuista kotipihalla. Ehkä se on enemmän aikaa lasten kanssa tai mahdollisuus tehdä töitä silloin, kun luovuus kukkii. Mikä tahansa unelmasi on – se on tärkeä.

Ja kun uskallat kulkea sitä kohti, maailma kyllä vastaa.

Mitä jos aloittaisit rakentamaan sinulle sopivaa vapautta jo tänään?

Jos olet tilanteessa, jossa minä ennen olin – yrittäjänä, joka kaipaa enemmän tilaa hengittää – muista, että autan mielelläni. Laita vain viestiä, niin sovitaan aika juttutuokiolle. Virtuaaliassarina voin ottaa harteiltasi ne tehtävät, jotka kuormittavat, ja sinä voit keskittyä siihen, mikä on olennaista.

Lue lisää, miten virtuaaliassistentti lisää hyvinvointiasi.

Lämpöisin terveisin,
Mirva
Virtuaaliassari & copywriter, jolla on kulkurin sydän

Diginomadina ympäri maailmaa elävänä virtuaaliassarina ja copywriterina voin nyt todellakin rakentaa työpäiväni täysin oman elämäni ympärille – ei toisinpäin.

Pari kuukautta sitten hoidin asiakkaani sähköpostit päivittäin Kambodzan viidakosta käsin sekä tein asiakkaani viikoittaiset somepostaukset Vietnamin paratiisisaarilta.

Tänään kävelin aamupäivän ajan italialaisen kylän keskiaikaisilla kujilla, söin jäätelöä nunnien seurassa ja kävin iltapäivällä kylpemässä Toscanan kuumissa luonnon mineraalilähteissä. Illalla avasin läppärin ja kirjoitan tämän blogin lisäksi asiakkaani uutiskirjeitä. Ei siksi, että on pakko, vaan koska saan.

Seuraa minua Instagramissa ja lähde mukaan matkalle kohti yrittäjän vapautta.